Luulen Anne Frankin päiväkirjan olevan niitä kirjoja, jotka kuuluvat yleissivistykseen. Sen takia luinkin sen. Luulin, että se olisi tylsä, pitkästyttävä - ja, no, päiväkirjamainen. Se oli kyllä päiväkirjamainen (totta kai, onhan se nimeltäänkin Päiväkirja), mutta ei ollenkaan pitkästyttävä.Kirja oli myös hyödyllinen noin opintojen kannalta - luen juuri tällä hetkellä toista maailmansotaa, ja riemu oli valtava, kun tunnistin joitain oppikirjan tapahtumia päiväkirjasta. Sitten aloin miettiä, millaista kauhua sen kaiken on täytynyt Salaisen siiven asukkaissa herättää. Entä jos tulisikin uusi maailmansota, ja tiettyihin vähemmistöihin kuuluvat joutuisivat piilottelemaan maan alla? Kirja herätti monenlaisia kysymyksiä ja ajatuksia.
Jokainen tietää Anne Frankin kauhean kohtalon, joten en tässä mielestäni spoilaa, kun kerron että hän kuoli. Tämän vuoksi oli riipaisevaa lukea Annen tulevaisuudenhaaveista ja siitä, mitä hän aikoi tehdä "sitten, kun sota loppuu". Kirjan lukeminen olisi ollut varmasti aivan toisenlainen kokemus, jos Anne olisi selvinnyt sodasta hengissä. Oli vähän samanlainen tunne, kun katsoin Titanic-elokuvaa: Tiesin, että se kaikki tulisi uppoamaan ihan hetken kuluttua.
Juonellisesti kirja ei ole mikään tavallinen aloitus-esittely-huippukohta-loppu, vaan se kulkee eteenpäin väläyttäen tuokiokuvia ja pieniä hetkiä piilottelijoiden elämästä. Ja aivan kuten takakannessakin luki, Anne Frankista on tullut suorastaan symboli toiselle maailmansodalle. Hänen ansiostaan nykypäivän ihmiset saattavat saada edes jonkinlaisen käsityksen toisen maailmansodan kauhuista.
Suosittelen syventävänä, mutta myös kaunokirjallisena teoksena noin 12-16-vuotiaille.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! :)