Eräästä iranilaisesta kirjasta sekä yllättävästä menestyksestä kirja-alalla

Uutuuskirjaa mä metsästin... Ja taisin saada suuren. Tai raskaan ainakin. Sarah Delijanin Jakarandapuun lapset nimittäin.

Ongelma on se, etten saanut juonesta kiinni missään vaiheessa. Se hyppeli ajasta ja paikasta toiseen, välillä oltiin Lähi-idässä, välillä Italiassa. Periaatteessa syyllinen olin minä itse, sillä myöhästymismaksujen pelossa luin kirjan erittäin huonoksi havaitulla pikalukutekniikalla. No, joka tapauksessa kirja oli vähän kummallinen ja hankalasti lähestyttävä. En ota syytä niskoilleni.

Kirjan kieli on ihan kaunista, enkä kirjoitusvirheitä suuremmin löytänyt. Myös kannet olivat kauniit, joskaan ne eivät herätelleet uteliaisuutta kuten erinomaisten kansien kuuluisi. Henkilöt olivat aika mielenkiintoisia, juonen monimutkaisuudesta huolimatta. Myös kulttuuria kuvailtiin melko kiinnostavasti.

En muista henkilöiden nimiä. Kirjan lukemisesta on kauan (noin viikko siis), joten muisti on alkanut hämärtyä. Tässä kuin on ollut kaikenlaista muutakin kirjallisuuteen liittyvää "työtä".

Mutta. Arvatkaahan, kenen Outolintu-arvostelua on siteerattu Veronica Rothin Kapinallisen takakanteen? Katsokaapa: http://www.risingshadow.fi/library/book/7125-kapinallinen

Olen niin onnellinen. Vihdoin tämä kaikki vaivannäkö alkaa tuottaa hedelmää. Vaikken tietenkään bloggaa maineen tai arvostelukappaleiden toivossa, silti tällainen pieni huomionosoitus lämmittää sydäntä.

Ajattelin pyytää arvostelukappaletta Kapinallisesta. Ja sitten, jos sen satun saamaan, arvostelen sen tänne :) Ja muutenkin, jos jotakuta huvittaa tarjota arvosteltavaa, otan mielelläni vastaan.

Haiskahtaako vähän mainostukselta? ;)