Totuuttahan me kaikki jossain muodossa etsimme, mutta mikä on sen hinta? Tällainen kysymys heräsi mielessäni lukiessani kirjaa, jota olin jonottanut kuukausia kirjastosta. Siis: kuukausia. Ja sitten luin sen kolmessa päivässä. Moni 300-sivuinen kirja on vienyt kauemmin aikaa kuin tämä 800-sivuinen järkäle.
Kyseessä on todella kiehtova tarina. 2010-luku on kypsä uudelle Lolitalle, johon on sotkettu murhamysteerikin sekaan. Hämmästyttävää. Mutta taidokasta. Kirjan juonta on vaikeaa lähteä ruotimaan, koska kaikkea ehtii tapahtua jo ennen alkua, ja lisää tapahtuu koko ajan. Teematkin ovat kovin syvällä. Chercher la verité - jos nyt kirjan alkuperäiskieltä käytetään - voisi kuvata aika hyvin tämän teoksen keskeisimpiä aiheita. Totuus on tärkeä, ja se on etsittävä, kaivettava ulos ja kerrottava maailmalle - vaikka hintana olisi oma kirjailijan ura.
Aurora on kaunis ja turvallinen pikkukaupunki - oikea unelma kirjailijalle, joka on tullut etsimään inspiraatiota vellovasa merestä ja vakaasta kalliosta. Harry Quebert, kyseinen kirjailija, sattuu kuitenkin epäonnekseen rakastumaan. Alaikäiseen tyttöön, Nola Kellerganiin. Nola on vasta viisitoista ja itse viattomuus - ainakin niin kauan, kun pakkomielle kolmikymppiseen kirjailijaan ei ole hiipinyt varjostamaan orastavaa rakkautta. Sittemmin tyttö murhataan, ja luut löytyvät herra kirjailijan takapihalta. Mutta kuka, kuka on syyllinen? Tästä alkavat kutkuttavat juonenkäänteet, jotka saavat lukijan tuntemaan itsensä melkeinpä ruumiinryöstäjäksi. Jokainen uusi juonenkäänne herättää intoa ja riemastusta - joko nyt? Mutta ei, murhaaja antaa odottaa itseään.
Kirjan kertoja Marcus Goldman on kirjailija, jolla on toisen kirjan kriisi: hän ei keksi enää mitään kirjoitettavaa, mutta deadline ja verenhimoinen kustannustoimittaja painavat päälle. Niinpä hän muuttaa Harryn luo Auroraan. Kirjoitukset lähtevät kuitenkin käyntiin vasta, kun Harrya syytetään murhasta, ja Goldman ottaa tehtäväkseen pelastaa sekä esikuvansa että tämän maineen.
Totuus Harry Quebertin tapauksesta on hieno kirja ystävyydestä, rakkaudesta ja totuudesta, joka löytyy aina - toivoa ainakin on. Kaikki on täydellisen onnistunutta, ja tarina on paitsi viihteellinen, myös ajatuksia herättävä. Suosittelen.
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Joël Dicker - Totuus Harry Quebertin tapauksesta
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Mukavaa, että pidit tästä. :) Kovasti ovat mielipiteet tämän kohdalla jakautuneet, mutta kyllä kirja minun mielestäni aivan mainiota viihdettä tarjoaa.
VastaaPoistaAi niinkö? ;) Hesari oli ainakin kirjoittanut suht ylistävän arvion (niin ylistävän kuin kriitikko nyt vain voi kirjoittaa viihderomaanista menettämättä uskottavuuttaan) :D
VastaaPoista