torstai 31. heinäkuuta 2014

Gillian Philip - Tulimieli

Ihmeellinen kirja, pakko sanoa. Tuntuu kuin minun olisi pitänyt tietää etukäteen jotain kirjan maailmasta ennen kuin olisin saattanut edes harkita lukemista. Tulimieli sai minut tuntemaan jostain syystä kauheaa alemmuudentuntoa. Ei, se ei ole välttämättä huono juttu. Ainakin tunsin jotain.


Bongasin tämän kirjan Risingshadow.fi -sivustolta, josta olen löytänyt monia muitakin hyviä kirjoja. Siis... Itse asiassa kaikki ne fantasiakirjat, jotka olen lukenut (ja joista olen pitänyt) ovat tulleet tietooni Risingin kautta. Tuulen nimen nyt varmaan voisi mainita merkittävimpänä. Siinä on kyllä upea kirja, jota suosittelen joka ikisessä postauksessa. Se on vain niin hyvä.

Harhauduin aiheesta... Taas. Kuten minulla on tapana, en koskaan keskity itse kirjaan vaan siihen, mitä tuntemuksia se herätti, mistä se minua muistuttaa jne jne jne. Mutta minähän olen "pelkkä" kirjabloggaaja. Minulla ei ole samanlaista vastuuta kuin kriitikolla. Jos kirjoittaisin tällaisen jutun Hesariin tai Parnassoon, minut potkaistaisiin ulos välittömästi. Ja kirjailijan maine olisi ikuisesti pilalla. "Hei, tuo on se, jonka kritiikkiin toimittaja ei edes vaivautunut laittamaan mielipidettä!" Jaaha. No, näillä rahkeilla tuskin pääsisin noihin lehtiin asti.

Haluaisin hehkuttaa Tulimieltä. Mutta kun se on niin keskinkertainen! Kaikki mahdolliset kliseet on otettu siinä häpeämättömän railakkaaseen uusiokäyttöön. No, minkäs sille voi. "Ähkyfantasia" on usein aika sisäsiittoista. Anteeksi vain, sen kirjoittajat ja varsinkin lukijat.

Ei kirja silti ole huono! Nautin sen lukemisesta suunnattomasti. Tosin asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että luin sitä yöllä sängyssäni, vaikka nukkuminen olisi ollut tärkeämpää. Minkäs sille mahtaa. Ensin hyvä kirja, sitten yöunet, eikös se sanonta niin mene. Oma sanontani siis.

Minua epäilytti aluksi aika paljon, sillä kirjan on kuitenkin julkaissut pikkukustantamo (ei niissä mitään vikaa ole, mutta tässäkin käännösjäljestä huomasi valitettavasti resurssien niukkuuden). Ihan mainioksi kirjaksi Tulimieli silti osoittautui. Yhdessä kohdassa tuli jopa sellainen ihana "aaaaaaaawwwww"-tunne, kun... Ai niin, ei saa spoilata! Lukekaa itse, niin tiedätte ;)

Henkilöistä on varmaan vielä syytä sanoa muutama sananen. Seth on hyvin epämielyttävä tyyppi. Conal on myös hyvin epämiellyttävä. Katesta tuskin kannattaa sanoa mitään. Hahmojen näennäisestä inhottavuudesta huolimatta ne on hyvin rakennettu, ja juoni on hyvin jaksotettu. Ehkä hiukan loppupainotteinen, kuten valitettavan monissa kirjoissa, mutta lukijalle oikein sopiva.

Itse tarinasta minun tuskin kannattaa paljastaa enempää. Siispä lopuksi: kyllä, suosittelen, mutta hirmuisen romantiikannälkäisille voisin mainiosti suositella jotain muuta. Rakkautta tässä oli aika vähän, takakannen lupauksista huolimatta.

2 kommenttia :

  1. Itsekkin lainasin kirjan pari viikkoa sitten ja hävettää myöntää, mutta palautin sen lukematta kokonaan. Minäkään en sano, että se olisi huono kirja. En suinkaan,mutta olen romantiikka nälkäinen lukija, ja valitettavasti kirja ei uponnut. Katsotaan, jos joskus myöhemmin jaksaisin yrittää uudelleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä et ehtinyt sinne romantiikkaosioon asti :D Minulla on periaate, että jos kirja ei ole tolkuttoman tylsä (kuten Terminaali, huoh), voin lukea sen loppuun vaikka sinnittelemällä. Joskus se paras osio on siellä lopussa, kuten vaikkapa Ars Magicassa. Joskus taas... No, jotkut kirjat ovat ajanhukkaa :/ Valitettavasti.

      Poista

Kommentti piristää aina! :)