David Foster Wallace - Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja

Tämä onkin nyt ensimmäinen novellikokoelma, jonka täällä blogissani arvostelen. Olen lukenut novelleja jonkin verran ennenkin, mutta tämä yksilö on aika... Tyrmäävä pakkaus. Wallacen tyyli on jotenkin niin häpeilemättömän suorasukainen, että punastelun sijaan en voinut kuin nyökytellä joissain kohdissa. Nauraakin sain.

Jotenkin ennakkoluuloni tätä kohtaan olivat aivan valtavat. Tässä muutama syy.

1) Se on novellikokoelma. Siis. Novellikokoelma.

2) Siinä on epäilyttävä kansi.

3) Sen on julkaissut Siltala. Ainut kirja, jonka olen koskaan (tämän lisäksi) kyseiseltä kustantamolta "lukenut", on Hannu Raittilan Terminaali. Se jäi kesken.

Mutta ehkä jostain kumman syystä kustantamo on halunnut vain harvojen löytävän tämän aarteen ja tehnyt kaikkensa, että suuri, bestsellerinnälkäinen yleisö ei saisi tätä käsiinsä. (Kyllä, joitain pidättelee pelkkä ruma tai "vääränlainen" kansi.) Siinä vaiheessa, kun jokin voittaa massan suosion, se muuttuu merkityksettömäksi omissa silmissäni.

Kirjan pääkokoelma, Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja, on loistava. Muutaman kyseiseen kokoelmaan kuulumattoman kanssa meinasi mennä hermot, kun kirjailija oli käyttänyt alaviitteitä tehokeinona hiukan liian innokkaasti, mutta kahlasin nuokin kohdat läpi suosiolla.

Ja mistäpä muusta näin loistelias kirja voisi kertoakaan kuin seksistä. Näkökulma on silti jotenkin originellisti vinksahtanut - seksuaalisuuttaan ja seksielämäänsä puivat nyt miehet, siis ihan tavalliset (tai sittenkin vähemmän tavalliset) miehet. Norarobertsmaista "ja hän hyväili minua, kunnes tunsin voimallisen kuuman liekin väräjävän sisälläni"* -tyyppistä kerrontaa odottavat saavat pettyä, sillä kirjoissa ei tuollaisia (kieltämättä omituisia) metaforaryöppyjä näy. Rakastan Wallacen rehellisyyttä. Jotenkin tuntuu, ettei aivan kaikki voi olla tässä keksittyä. Kyllä kirjailija on varmasti käyttänyt omiakin kokemuksiaan hyödyksi**.

Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja kyseenalaistaa normaaliuden. Wallace ei tarjoa lukijalle minkäänlaista tietoa, kuinka näitä "haastatteluja" on tehty vai onko niitä tehty lainkaan. En voi olla suosittelematta. Aivan upea, loistelias ja sädehtivä. Kerta kaikkiaan.

*Sitaattia ei ole lainattu mistään Robertsin kirjasta, sillä en omista sellaisia (siis myönnä omistavani), vaan olen lähinnä (minimaalisen) empiirisen tutkimuksen perusteella muotoillut lauseen, joka voisi Robertsin kirjassa esiintyä.

**Tarkoituksenani ei ole häpäistä edesmennyttä kirjailijaa puimalla hänen seksielämäänsä. Anteeksi.

Tässäpä on vielä linkkejä muutamiin kritiikkeihin.

Image (Miina Supinen)
Savon sanomat (Risto Löf)
Uljas - Itä-Suomen ylioppilaslehti (Katri Jämsä)
Demari (Esa Mäkijärvi)
Hesari (Kyösti Niemelä)