Ihanaa, tämänkin sarjan toisen osan olen nyt saanut käsiini! Olen jo arvostellut aiemman osan täällä. Kiveen kadonnut oli siis aloitusosa tälle peilintakaisesta satumaailmasta kertovalle trilogialle. Jo edellisessä arvostelussa painotin sitä, kuinka ihanan uniikki ja satumainen (syystäkin) Funken luoma maailma on. Enkä joutunut tässäkään kirjassa pettymään!
Ainoa niin kutsuttu probleema Funkella on se, että kirjat alkavat kovin tahmeasti. Vasta melkein puolessavälissä tarina lähti kunnolla käyntiin. Mutta sitten se muuttuikin loistavaksi. Tai no... Jonkinlaista romanssia Jacobin ja Ketun välille olisin kaivannut. Kaikkea ei voi saada :)
En tiennyt, että Jacob olisi niinkin vanha kuin 26. Iästä päätellen kyseessä ei siis olisikaan teinikirja vaan aivan aikuisten kirja. Toisaalta tämä oli kirjastossa nuortenhyllyssä. Kaipa ne ammatti-ihmiset sitten tietävät.
Funken tyyli on kyllä upea. Ei siksi, että siinä olisi mitään hirmuisen erikoista, vaan siksi, että se poikkeaa muiden fantasiakirjailijoiden tyylistä aivan tyystin. Kirjailija käyttää lyhyitä lukuja, ranskalaisia lainausmerkkejä ja suloisen vinksahtaneita hahmoja osoittamaan, että hänellä ei ole minkäänlaista tarvetta olla samanlainen kuin muut. Arvostan tätä piirrettä. Tietty myös monet muut juonelliset seikat yms. tekevät kirjasta niin hienon.
Suosittelen! :) Ei kannata luovuttaa, vaikka alku vähän tylsältä tuntuisikin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! :)