tiistai 24. kesäkuuta 2014

Veronica Rossi - Yhä sininen taivas

Tämäkin sarja on nyt päätöksessään. Vähän harmittaa, toisaalta on huojentunut olo - nyt ainakin tiedän, kuinka kävi. Arian ja Perryn tarina tempaisi minut mukaansa jo Paljaan taivaan alla -kirjasta alkaen - luin sen kaksi kertaa putkeen ja sitten vielä parin kuukauden päästä uudelleen. Halki ikiyön oli hieno sekin. Jokaisessa Paljaan taivaan alla -trilogian osassa on erilainen näyttämö. Ensimmäinen sijoittui pääosin vuorovetisten heimon alueelle, toinen taas erään toisen heimon linnoitukseen... Ja tällä kirjalla oli liikkuva näyttämö.

Jos pitäisi valita kirjoista paras, olisi se ensimmäinen, vaikka nämä kaksi muutakin ovat aivan mahtavia. Halki ikiyön oli omalla tavallaan jännittävä, kuten tämäkin. On vaikeaa laittaa näitä paremmuusjärjestykseen.

Tämä viimeinen kirja, Yhä sininen taivas, kertoo Arian, Perryn ja koko vuorovetisten heimon pyrkimyksistä päästä Yhä-siniseen, taianomaiseen paratiisiin, jossa ei ole eetterimyrskyjä. Tämä selitettiin kirjassa jotenkin magneettisten napojen kääntymisellä. Vähän ontuva teoria, mutta parempi sellainen kuin ei teoriaa ollenkaan.

Kirjasarjan maailma on jotenkin aivan uskomaton. Rossi on onnistunut luomaan jotain ainutlaatuista muuten melko tunkkaiseen dystopiagenreen. Tässä kirjassa rajoittavana ja määräävänä osapuolena ei ole yhteiskunta, vaan luonto - jonka ihminen on itse tuhonnut.

Kirjan maailmassa oli kyllä jonkinlainen historiakin, mutta siitä ei liiemmin puhuttu. Oli Ykseys, joka päättyi siihen, että osa väestöstä vietiin turvaan haavemaailmaan ja osa joutui jäämään villin luonnon armoille.

Yhä sininen taivas -kirjassa on upeasti kuvattu sitä, kuinka maailma voi vielä täysin luhistuttuaankin pysyä pystyssä. Mitä kaikkea Arialle ja Perrylle onkaan tapahtunut? Aria joutui kohtaamaan todellisuuden ja Perry omat ennakkoluulonsa. Joten myös erilaisuuden hyväksymistä ja ymmärtämistä tässä kuvataan - uskottavasti, tietysti. Kirjan maailmassa ei ole mitään feikkiä. Kaikki on niin aitoa, että tuntuu kuin kaikki tapahtuisi minulle itselleni.

Suosittelen!


Paljaan taivaan alla -trilogia:

Paljaan taivaan alla
Halki ikiyön
Yhä sininen taivas

3 kommenttia :

  1. Minä itse rakastin tätä viimeistä kirjaa. En sitten malttamattomana malttanut odottaa, että se kirjastoon ilmestyisi, vaan ihan pakko oli mennä "tuhlaamaan" 30 kirjakaupassa. Pelkäsin hieman, että esm. Roar tapettaisiin, mutta säästyttiin aika hyvin kuolemilta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista koskaan ostaneeni normaalihintaista kirjaa :D Mutta joo, olihan tämä upea kirja. Kiilaa kyllä lempikirjasarjojeni kärkeen ^^

      Poista
  2. Tämä sarja on kyllä huippuhyvä! Olen itse lukenut jo kauan sitten mutta kun selailin postauksiasi piti tulla kommentoimaan😊😊.

    VastaaPoista

Kommentti piristää aina! :)