Salla Simukka - Musta kuin eebenpuu

"Saduissa kuten oikeassakin elämässä kaikki piilotettu haluaa lopulta tulla löydetyksi."

Ihanaa, pääsen vihdoin arvostelemaan lempikirjailijani kirjoittaman kirjan! Olen tavannut Salla Simukan kerran, oikeastaan viime joulukuussa, ja silloin hän vielä kirjoitti juuri tätä kirjaa. Uskomatonta, miten nopeasti voi kirjoittaa jotain näin mahtavaa. Toisaalta tämän kirjan myös lukee nopeasti. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta minä ainakin jäin kaipaamaan lisää.

Lumikki on palannut Suomeen, tavallisen ja tylsän arkielämän pariin. Hän on jopa hankkinut poikaystävän, Sampsan (nimi kirvoitti pari hysteeristä hirnahdusta), muttei silti saa Liekkiä, entistä rakastaan, mielestään. Hän opiskelee ilmaisutaitolukiossa, ja on tekemässä Lumikista - siitä oikeasta - kertovaa näytelmää teatteriryhmänsä kanssa. Lumikki näyttelee Lumikkia, Sampsa metsästäjää. Tämäkin hämmensi minua. Sampsa vaikutti vähän veltolta tyhjäntoimittajalta, ei todellakaan miltään raa´alta metsästäjältä.

Lumikki ei kuitenkaan osaa pysyä erossa vaikeuksista - hän alkaa saada uhkauskirjeitä, joiden kirjoittaja tuntuu tietävän Lumikista aivan kaiken, myös asioita joita Lumikki ei itse tiedä. Tähän kirjan juoni lopulta perustuukin. Ei kiinnostavia sivujuonia, vain tämä yksi ja ainoa tavoite: löytää kirjeiden kirjoittaja. Kuitenkin Simukka sai minut epäilemään kaikkia - hän todellakin osaa ripotella pieniä harhaanjohtavia vihjeitä sinne tänne.

Oli (näin Florence + the machine-fanina) hienoa, että kirjassa oli katkelmia kyseisen yhtyeen kappaleista. Jotkut sanat olivat kyllä väärin, mutta mitäpä tuosta. Luulen, että kirjaa kuunnellessa olisi hyvä kuunnella juuri noita kappaleita. Varsinkin Breath of lifea.

Breath of life oli muuten Lumikki ja metsästäjä-elokuvan soundtrackilla. Jotenkin tuntui, että Simukka oli saanut "vähän" vaikutteita tuosta elokuvasta, mikä ei välttämättä ole huono asia. Lumikki ja metsästäjä on hieno elokuva, ja kirjan tunnelmassa oli sitä samaa synkeyttä kuin elokuvassa.

Kirjeiden lähettäjä käy yhä kierommaksi ja julmemmaksi - ja lopulta Lumikin on kohdattava hänet silmästä silmään. Kuten myös menneisyydestä kurottavat, jo syvyyksiin painetut salaisuudet. Sekä karistettava syyllisyyden viittä harteiltaan.

Olisin toivonut lisää elementtejä Lumikki-näytelmästä tarinaan. Nyt näytelmä jäi vähän sivuun, vaikka etuliepeessä lupailtiin aika suuria. Kuitenkin Musta kuin eebenpuu on erinomainen nuortendekkari, lajityyppinsä helmi. Pidin silti enemmän kahdesta edellisestä osasta.

Vaikka kirja on itsenäinen teos, kannattaa silti lukea kaksi edellistä osaa. Varsinkin Lumikin ja Liekin tarinaan ei tässä kirjassa juuri perehdytä, joten taustat olisi hyvä tuntea.

Kannattaa lukea tämä kirja. On suuri vääryys, että tarina ei saa enää jatkoa, mutta Simukka jatkaa varmasti hyvien kirjojen kirjoittamista. Harkitsen erittäin vakavasti omaan hyllyyn hankkimista, sen verran hyvä kirja (ja trilogia) tämä oli.

Linkkejä:

Trilogian kotisivut
Salla Simukan kotisivut
Wikipedia-artikkeli Salla Simukasta

Blogiarvosteluja:

Anna minun lukea enemmän
Lukutoukan kulttuuriblogi
Notko, se lukeva peikko
Narseskan kirjanurkkaus
Pähkinäkukkula