Vanhasta venäläisesestä sadusta ammentava Lumilapsi on hieno ja erilainen kirja. Itse rakastuin siihen aivan täysin.Tunnelma on mielestäni kirjoissa aina etusijalla. Se menee jopa juonen edelle. Lumilapsi on taianomainen, herkkä, hauras... Ja tunnelmallinen. Aivan kuin ensilumi. Tiedän, että takakannessa sanottiin melko lailla samalla tavalla, mutta sanoisin täysin samaa, vaikka fraasi olisi jätetty siitä pois.
Kirja myös sai minut lähes itkemään, mikä ei ole kovin tavallista. Se siis onnistui koskettamaan - ja syvältä - vaikkei minun elämäni millään tavalla muistuta Mabelin ja Jackin elämää.
Kirja siis kertoo jo edellä mainituista Mabelista ja Jackista, uudisraivaajapariskunnasta jossain kaukana Alaskan perukoilla. Heidän elämänsä on vaikeaa, sillä he ovat aivan yksin. Heillä ei ole edes lasta, mitä Mabel suree paljon.
Eräänä iltana he päättävät tehdä lumesta lapsen. Jack veistää sille kasvot, ja Mabel pukee sille pienet lapaset ja lakin. Seuraavana aamuna lumilapsi on kuitenkin maan tasalla, eikä lapasia tai lakkia löydy mistään. Metsästä alkaa löytyä kummallisia jalanjälkiä - kuin lapsen kengästä lähtöisin olevia.
Metsässä on kuin onkin lapsi, mutta tämä on arka ja säikky, kuin metsäneläin. Jack onnistuu silti houkuttelemaan tämän luokseen. Lapsi säikkyy aluksi Mabelia, mutta tottuu pian tähänkin. Lapsi kertoo nimensä olevan Faina (mikä tarkoittaa alppiaurinkoa).
Faina häviää kesiksi jonnekin, mutta aina ensilumen sataessa tämä tulee takaisin vanhan pariskunnan luo. Mabel muistaa venäläisen lumilapsesta kertovan tarinan ja uskoo, että Faina on heidän oma pieni lumilapsensa - korvaus siitä että he eivät saaneet koskaan omia lapsia. Mabelin mielenterveys vaikutti hiukan heikolta, johtuen varmaan hänen kuolleena syntyneestä lapsestaan.
Totuus ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Kuka tai mikä Faina todellisuudessa on, selviää vasta aivan lopussa. Sitä ennen Ivey pistää lukijan miettimään itse, onko Faina todella lumilapsi - vai eikö sittenkään.
Aivan täydellisen ihana kirja! Lukisin tämän vaikka keskellä kesää, mutta talvella tunnelmaan pääsee jotenkin paljon helpommin sisälle. Vielä on vähän aikaa talvea jäljellä. Pitäkää kiirettä! :)
Lumilapsesta on kirjoitettu blogeissa aika paljon:
Luettua
Lumiomena
Olipa kerran kirjablogi
Tuhat ja yksi kirjaa
P.S. Rakastan kirjoja
Leena Lumi
Hiirenkorvia ja muita merkintöjä
La petite lectrice
Lillin kirjataivas
Anuliinin ajatelmia
Kirjakirppu
Järjellä ja tunteella
Kirjakaapin kummitus
Morren maailma
Kirja joka maasta
Lukuisa
Sonjan lukuhetket
Ja paljon muita. Googlesta löytyy kyllä :)
Suosittelen! Lumilapsi ei vain vastaa odotuksia, se ylittää ne reippaasti.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina! :)